Kirjoitusten Keskus

 

 

”Eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.” (Joh. 5:38-40, UKR)

Jumala on ilmoittanut ihmisille itsensä luomisteossaan, omissa tunnoissamme, kansojen vaiheissa, mutta ennen kaikkea pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Raamattu on pelastusilmoituksen peruskirja. Sen pääsanoma kertoo siitä, kuinka meidän on kuljettava Taivaaseen. Riittääkö pelastukseen, että olemme Raamatun tuntijoita ja Jumalan lain kiivailijoita?

 
Taisto Hillberg, Tampereella 10.12.1983

Ilmestyskirjan sanoma nykyajalle

 

 

Ilmestyskirja on kirjoitettu seitsemälle Vähä-Aasian seurakunnalle. Jokaisella näistä seurakunnista on omat erityispiirteensä ja jokainen niistä saa myöskin erilaisen sanoman. Näiden seurakuntien erityispiirteissä ja niiden saamassa sanomassa voidaan nähdä koko kristillisen kirkon aika alkukirkosta Kristuksen paluuseen saakka.

Seurakunnista viimeisenä on Laodikean seurakunta. Kun muut seurakunnat saavat sekä tunnustusta että nuhteita, annetaan Laodikean seurakunnalle pelkkiä nuhteita. Onko Laodikean seurakunnan asema siis toivoton, vai löytyykö sen sanomasta sittenkin mahdollisuus?

 
Taisto Hillberg, Tampereella 11.6.2005

Jumalan valtakunta

 

 

Johannes kastaja julisti: ”Kääntykää, sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Samoin myös koko Jeesuksen elämä tähtäsi Jumalan valtakunnan esiin murtautumiseen ihmisten keskellä. Jeesuksessa me kohtaamme Jumalan valtakunnan todellisuuden. Jeesuksen opetuksen painopiste oli Jumalan valtakunta. Hän kertoi milainen se on, ja miten siitä voi päästä osalliseksi.

Vuorisaarna on vahvaa Jumalan valtakunnan julistusta. Jumalan valtakunta tulee kerran maan päälle, mutta se tulee myös meidän elämäämme silloin, kun me annamme sille kasvualustan omassa sydämessämme.

 
Taisto Hillberg, Tampereella 28.5.2005

Hengen lain alaisuudessa

 

 

Miksi emme elä rakkauden mukaan, vaikka tiedämme mitä rakkaus on? ”Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: Haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.” (Room. 7:21-23).

Synnin laki lankeemuksen tähden on osa ihmistä ja me olemme pääsemättömissä siitä. Me emme kykene olemaan läpikotaisin hyviä, vaikka haluamme olla hyviä. Miten voimme vapautua tästä tilanteesta? Miten me ollenkaan voimme olla sopusoinnussa Jumalan kanssa, jos olemme synnin lain vankeja?

 
Taisto Hillberg, Helsingissä 22.5.2004

Vanhurskauttaminen ja usko

 

 

Jokaisella ihmisellä on kaipaus johonkin parempaan. Monet pyrkivät saamaman onnellisemman olotilan tässä maailmassa. Ne, jotka uskovat Jumalaan, käsittävät että tämä elämä on vain pieni hetki. He odottavat tulevaa, parempaa elämää, ja pyrkivät valmistautumaan siihen. Valmistautuminen voi tapahtua kahdella tavalla: Lain tekojen kautta ihminen yrittää omin ponnistuksin saada hyväksynnän. Evankeliumin mukaan sovitus tapahtuu ilman omia ansioita sovitustyön kautta. Niitä, jotka yrittävät tulla Jumalan edessä vanhurskaiksi lain tekojen kautta, kutsutaan kirouksen alaisiksi. Ihminen onkin kristitty vasta silloin, kun hän tajuten syntisyytensä, lakkaa luottamasta omaan hyvyyteensä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta uskoo, että hänen syntinsä sovitetaan Kristuksen tähden.

 
Taisto Hilberg, Aitolahdessa 30.8.1980